Skip to content

Voihan pengerrys

toukokuu 6, 2014

Ne, jotka eivät ole seuranneet pihanlaittoani yritysten ja erehdysten kautta alusta saakka, niin otetaan lyhyt kertaus. Täytimme pihaa todella paljon, sillä halusin sellainen ison ja tasaisen pihan. No, täytemaata ei tullut tarpeeksi ja piha oli lopulta pakko tehdä noin metrin alempaan korkoon kuin talo. Ja koska en missään tapauksessa halunnut rinnepihaa, ainoa mahdollisuus oli tehdä pengerrys talon ja varsinaisen pihan väliin.

En todellakaan keksinyt, että mitä sille pengerrykselle pitäisi tehdä. Nurmikolle sitä ei voinut laittaa, eihän sitä pystyisi ajamaan, on se sen verran jyrkkä. Ja noita paahteisen tai aurinkoisen paikan maanpeiteperennoja ei ole mitenkään liiaksi asti tarjolla, joten vaihtoehdot olivat aika vähissä. Ja alun perin minulla ei ollut ymmärrystä edes siitä, että se paikka on paahteinen, tämä ymmärrys on tullut vasta tuon kuuluisan yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja vielä, pengerrysaluehan on kaiken lisäksi todella iso, joten ei siinä rakennusprojektin pahimmassa vaiheessa ollut edes hirveästi rahaakaan mihinkään pengerryskasveihin.

Ensimmäinen naurettavan itkettävä vuorausyritys murateilla.

Ensimmäinen naurettavan itkettävä vuorausyritys murateilla.

Näin jälkeenpäin naurattaa – tai melkein itkettää – tuo alkuperäinen suunnitelmani vuorata pengerrys murateilla. Ei siinä, olisi se ehkä onnistunutkin, jos olisin ostanut ja istuttanut niitä vähintään kymmenkertaisen määrän, mutta eihän tuollainen yksi siellä, toinen täällä peitä tietenkään yhtään mitään. Ja varmaan arvata saattaa, millä se pengerrys siitä sitten jo pian peittyi. Huoh.

No, seuraavana kesänä yritin jo vähän tutustua kasvien sielunelämään ja tajusin, että eihän tuo määrä riitä alkuunkaan. Mutta kun mitään kivannäköistä valkoista maanpeiteperennaa aurinkoiselle paikalla ei löytynyt, päätin kokeilla puolivarjoon tarkoitettua pikkutalviota. Yritys hyvä kymmenen. Määrä alkoi jo olla kohdillaan ja pikkutalvio vielä ihan menestyikin tuossa, mutta rikkaruohot olivat jo niin vallassa, että eihän se enää onnistunut.

Uusi (tai kolmas) yritys kunnon kivillä ja ruusuilla. Ruusut siis tietenkin vielä istuttamatta.

Joten josko kolmas kerta toden sanoisi. Nyt otimme kaksitoista askelta taaksepäin ja pistämme koko roskan uusiksi. Napsin talviot talteen ja istutin ne pieneen varjoisaan rinteeseen toisaalle. Ja pengerrys siis revitään auki, eli rikkaruohot saavat kerralla kyytiä. Samalla muratit saavat mennä, ne eivät näytä kovin kauniilta tässä yhteydessä. Pengerrys reunustetaan näyttävällä antiikkikivellä ja istutetaan täyteen valkoista maanpeiteruusua (Swany). Niitä minulla on toisaalla jo ennestään. Ovat kaksi kovaa talvea selvinneet, joten uskallan nyt investoida kymmeniin ruusuihin. Ja kerron pengerrysprojektin edistymisestä ehdottomasti! Jos tämäkään ei onnistu, niin rakennamme uuden talon ilman pergerrystä, ihan varmati. Murr.

2 kommenttia leave one →
  1. toukokuu 8, 2014 21.15

    Piha on kyllä yksi haaste, mutta pikku hiljaa ja kantapään kautta😉

  2. Kirsikka permalink*
    toukokuu 17, 2014 11.01

    Kiitos Jenni:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: