Skip to content

Ruuhkaviikot

syyskuu 30, 2012

Se on taas täällä. Kiireinen syksy. Syys-lokakuu ja kieltämättä myös marraskuu ovat töissä niitä kiireisimpiä kuukausia. Ja taas on aikamoinen vauhti päällä. Eikä sitä vapaa-aikaa ainakaan lisää lapsi, joka, sen lisäksi että on maailman suloisin, on sieltä villeimmästä päästä.

Sellaista huonekalua ei olekaan, mihin en pääsisi kiipeämään. Tarhassakin ovat vähän helisemässä kiipeilyharrastukseni kanssa…

Tällä hetkellä korut ovat niin pop. Ne pitäisi pukea aina päälle.

Olimme eilen Siskonmiähen superhauskoilla 30-vuotisylläripyllärijuhlilla, Tyttö tietenkin mukana. Kyllä siellä eräs jos toinenkin totesi, että Tyttö ei taida juuri paikallaan pysyä. Juu, ei pysy. Sinänsä se on ihan ok (eikä sille mitään voisikaan), kun sen tietää ja osaa varautua, niin kyllä pärjää. Mutta mielipahaa aiheuttavat (tahattomasti tietenkin) ihmiset, jotka eivät tiedä, mitä se on, kun lapsi on villi. Parikin kertaa ovat läheiset todenneet, että kyllä muut ovat lasten kanssa lentäneet 12 tunnin lennon tai että kyllä muut voivat käydä lasten kanssa ravintolassa syömässä tai että kyllä muut sitä ja tätä. Tiedätte varmaan? Ja kun yrität selittää, että se ei oikein onnistu, he katsovat sillä tavalla, että on taas yksi hysteerinen vanhempi, joka ei voi tehdä enää mitään eikä käydä missään, kun on lapsi. Kaikkein läheisimmille olen lykännyt lapsen syliin ja sanonut, että kokeilepa. Eipä ole katsottu sillä tavalla enää sen jälkeen. Heh. Mutta siis, synttäreillä oli hauskaa, vaikka iltariennot jäivät osaltamme väliin.

Kaikki, mitä voi työntää, on parasta. Ja koru ja käsilaukku aina mukana.

Perjantaina olimme Loirin 50-vuosisjuhlakonsertissa. Oli todella mahtava fiilis! Tarkoitus oli siitä vielä jatkaa illanviettoa, mutta puolikkaan lasillisen jälkeen olimme täysin valmiita kaatumaan sänkyyn. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Ne on nämä ruuhkaviikot, ei sitä vaan jaksa.

Kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) kengät pitää laittaa jalkaan. Keneenköhän olen tullut?

Nyt on taas viikon paras päivä ja tiedossa on ainakin sieniretki, josko niitä suppiksia vielä löytyisi. Näillä eväillä taas uuteen, ehkäpä vielä kiireisempään viikkoon. Saapa nähdä, koska ehdin blogiin taas kirjoittelemaan. Ihanaa sunnuntaita ja syysviikkoa kaikille!

2 kommenttia leave one →
  1. lokakuu 3, 2012 9.05

    Neiti on niin suloinen säärystimissään!

    Meillä on ollut vähän sama ”ongelma” – poikamme on nopea käänteissään, mutta iän karttuessa ja järjen kasvaessa tilanne rauhoittuu. Nyt sujuu jo mukavasti, vaikka energiaa riittää edelleen, sillä meno ei ole enää päätöntä vaan sitä pystyy jo ohjailemaan. Ja paljon on jo rauhallisia, keskittyneitäkin hetkiä. Minuakin on ärsyttänyt paikoin ihmisten suhtautuminen ja kommentit – vilkkaus tulkitaan usein yliaktiivisuutena ja eräänlaisena ”vikana”. Itse olen lähinnä onnellinen, ettei jälkikasvu ole apaattinen ”pulla”, joka vain nököttää kiltisti lattialla ja touhuilee omiaan. Uskon vahvasti siihen, että aktiivisesta lapsesta kasvaa aktiivinen aikuinen – ja se on pelkästään hyvä asia! Tsemppiä teille!

  2. Kirsikka permalink*
    lokakuu 3, 2012 19.18

    Kiitos Kristiina! Tuo pukeutuminen on lempipuuhaa nykyään:D.

    Samaa mieltä, vilkkaus ei ole mitenkään huono asia, päin vastoin! Ja keskittymistä alkaa olla jo nyt: tyttö jaksaa ährätä vaikka kuinka kauan vaatteiden parissa (keneenköhän tullut?!?;), eli yrittää pukea itse. Yksi ilta yritti pukea housuja puoli tuntia!

    Hyvää syksyä teille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: