Skip to content

Amatöörin maalausvinkkejä

helmikuu 27, 2012

Minulle on tullut jonkin verran kyselyjä maalausasioista sähköpostitse. Ja kun kerran kysytään, niin eihän meikäläinen malta olla vastaamatta. Ja laitanpa näitä vinkkejä nyt vielä yleimpäänkin jakoon. Mutta muistakaa, että olen tässä täysin amatööri ja itseoppinut, joten ohjeetkin täytyy asettaa tähän kontekstiin. Ammattilainen saattaisi neuvoa toisin. Että en ota vastuuta, joku nyt neuvoillani menee pilaamaan suvun arvokkaan perintölipaston. Hehee. No, aloitetaanpas.

Pohjatyöt

Paras tapa pilata maalausprojekti on luistaa pohjatöistä. Jep, ne on ne kaikkein tylsimmät ja ärsyttävimmät hommat, mutta ne pitää tehdä. Mutta aina voi ihan vähän oikaista jostakin…

Pinnan esikäsittely riippuu tietenkin pinnan kunnosta ja siitä, kuinka tarkan ja tasaisen lopputuloksen haluaa. Jos haluaa oikein sileän ja tiukankin katseen kestävän lopputuloksen, kaikki vanha maali / muu aine pitää hioa pois. Mutta ”kotikäyttöön”, eli oman katseen kestävän lopputuloksen saa vähän vähemmälläkin hinkkaamisella. Yleensä vain hieraisen pinnan rikki hiekkapaperilla. Lisäksi tietenkin hion pois lohkeilevat maalit, niitä ei parane jättää sinne alle.

Jos pinta on epätasainen, kuten näissä kuvissa näkyvässä peilissä, tyydyn Tikkurilan maalipesuun. Se on aika hyvä, maali tarttuu pintaan kivasti sen käsittelyn jälkeen. Se myös putsaa pinnan tehokkaasti. Sitä käytän aina ja suosittelen muillekin.

Tässä on osa lauantaisista maalauspuuhistani. Niin hauskaa ajanvietettä - ja vielä hyödyllistä!

Lakatut ja varsinkin petsatut pinnat ovat haastavampia, niissä maali saattaa pysyä huonommin. Mutta eivät ne ole minua haitanneet, olen kyllä maalannut menemään niitäkin. Lopputulos ei ehkä ole ihan parasta A-luokkaa, mutta on kelvannut minulle. Ja sehän riittää. Varsinkin niissä tummissa ”itämaisissa” huonekaluissa olen todennut parhaaksi käyttää ensimmäisenä maalikerroksena Otex-tartuntapohjamaalia, jolloin päällikerros varsinaista maalia tarttuu paremmin. Niissä kuivumisaika on sitten muita pintoja ainakin tuplasti pidempi, maali vaan pysyy jostain syystä kosteana pitkään, jopa päiviä.

Suojaus

Jos pohjatöissä voi joskus vähän oikaista jättämällä hiekkapaperit kaappiin ja käyttämällä vain maalipesua, niin suojauksessa ei kannata fuskata. Siinä todellakin sahaa vain omaa nilkkaansa.

Olen ostanut monen metrin pätkän halpaa vahakangasta. Se on näppärä suoja maalauspuuhien alle, ei tarvitse pelata sanomalehtien kanssa. Isommissa töissä olen käyttänyt rautakaupasta hankittua suojauspaperia. Mökin kattoa maalatessa suojasimme seinäpinnan ohuella muovilla.

Mitä tahansa sinne alle laittaakin, niin väliin pitää laittaa aina puupalat. Varsinkin jos maalaa sanomalehden päällä ja ei laita mitään väliin, niin voin luvata että sitä sanomalehteä saa kiroillen irrotella sitten kun maali ”liimaa” sen maalattavaan huonekaluun kiinni.

Tässä valkaistuu Tytön mummilta saama kirjahylly. Puupalat ehdottomasti sanomalehden ja maalattavan esineen välissä.

Rajauksiin suosittelen ehdottomasti sinistä maalarinteippiä. Se perinteinen luonnonvalkoinen jynttää kiinni, niin että soi. Jos teipin jättää yhtään pidemmäksi aikaa, niin liima jää pintaan ja ei lähde sitten millään (nimim. meillä on ulko-ovissa tosi kivat teippiraidat, kun teippailin niihin ohjeita raksamiehille. Että ottaa päähän… Kai ne jollain lähtee, mutta pelkään, että siten raapiintuu myös se ulko-oven maali.). Joten sinistä teippiä!

Värillä on niin sanotusti väliä!

Maalit

Ikävä uutinen meille kärsimättömille on se, että käytännössä millään maalilla yksi kerta ei yleensä riitä (tätä aina kysytään, että täytyykö maalata kahteen kertaan). En ainakaan muista, että olisin koskaan pärjännyt kertavedolla millään muulla kuin puuvahalla. Mutta hyvä uutinen on se, että toinen kerta on aina nopeampi. Ensinnäkin siksi, että pohjatyöt ja suojaukset on jo tehty ja toiseksi siksi, että maali levittyy toisella kerralla melkein puolet nopeammin.

Huonekaluihin käytän Tikkurilan Helmi-kalustemaalia ja Empire-kalustemaalia. Ensimmäinen on juokseva, jälkimmäinen hyytelömäinen. Hyytelömaali on ehkäpä helpompi vasta-alkajalle, sillä se ei valu niin helposti. Mutta toisaalta maali on välillä hankalampi levittää. Itse tykkään enemmän Helmestä, mutta siinä saa kärppänä vahtia valumia. Ekan kiekan jälkeen ne on helppo hioa pois, eli ei se niin vakaava ole sekään.

Tyttö saa huoneensa seinälle mummilta saadut perhostaulut. Kehykset olivat tummat ja kultareunaiset (kauheat), mutta eivätpä ole enää!

Olen käyttänyt myös Osmocolorin puuvahaa. Puuvaha on todella helppo levittää ja pintakin on ihana. Mutta puuvahaa en lähtisi levittämään minkään muun vanhan pintakäsittelyn päälle, että sitten pitää kaikki saada ensin pois. Tai laitoinpas yhden taulun kehykset sillä, mutta en suosittele. Tästäkin voi olla joillain muita kokemuksia.

Lakkaakin olen käyttänyt, mutta viime vuosina olen luopunut siitä kokonaan. En enää tykkää läpikuultavista (saati puunvärisistä) pinnoista, ja muutenkin maalattu pinta on minusta kauniimpi. Joten lakat on meillä pannassa.

Hirsiseiniin (sisäpuolella) olen käyttänyt Uulan Intoa. Voin suositella! Maali on hajuton, helposti levittyvä, hengittävä ja siihen jää ihanasti siveltimenvedot pintaan. Sopii meille, jotka haluamme perinteisen näköistä jälkeä. Olisin ottanut oikeaa pellavaöljymaalia, jos kuivumisaika ei olisi niin järjetön. Into-maalin huono puoli on hinta (tosi tyyris!) ja saatavuus. Bauhaussista (matkaa 50 km) saa, mutta lähimmästä K-Raudasta (matkaa 7 km) ei…

Mökin paneelikattoon vetelin Tikkurilan paneelikattovalkoista. Lattiaan taas suosittelen ihan ehdottomasti Betoluxia. Se on ainut maali, mikä mielestäni kestää lattian kovan kulutuksen. Aiemman kodin puulattiat maalattiin juuri Betoluxilla. Täällä Villa Ainalassa käsittelin sillä alunperin puunväriset kynnykset.

Värit

Tikkurilan sävyistä en jotenkin koskaan löydä mieleistäni. Jos huomaat saman ilmiön, pyydä myyjältä Teknoksen värikartta. Paljon paremmat värit! Ja niillä voi sävyttää myös Tikkurilan maaleja, minulla on useampi purkki näin tehtynä tuolla hyllyssä. Ja valkoistakin kannattaa välillä sävyttää, ettei kaikki ole ihan vitivalkoista.

Joissain K-Raudoissa on muuten sellaisia laitteita, joilla mitataan värin sävy mallipalasta. Eli jos haluat täsmälleen tapettiin tai vaikkapa sohvaan mätsäävän maalin, kysy myyjältä tästä (ota tapetti tai sohvatyyny mukaan). Voi niitä laitteita olla muissakin rautakaupoissa, mutta K-Raudasta olen itse saanut kyseistä palvelua.

Välineet

Niin, maalikaapista on syytä löytyä hiekkapaperia eri vahvuuksilla, maalipesua, tärpättiä, vahakangasta, puupaloja ja sinistä teippiä. Pensseleistä voisin sanoa sen, että jos teet kuitenkin vain harrastuksena ja harvakseltaan kuten minä, niin osta halpoja ja heitä käytön jälkeen pois. Pensseleiden peseminen on aika työlästä ja sotkuista hommaa ja niitä kalliimpia pensseleitä ei todellaakaan raaski heittää pois. Pensseli säilyy hyvin seuraavan päivän kakkoskierrosta varten muovipussissa (ja pidempäänkin), eli minusta ei kannata laittaa veteen tai tärpättiin. Pensselin kuivaaminen on taas kauhea sotku. Tela säilyy kanssa hyvin seuraaviin päiviin, kun kääräisee sen maalikaukalossaan muovipussiin. Telan peseminen vasta homma on…

Pääseepä Palmukin pitkästä aikaa seinälle, kun kultaiset kehykset on maalattu piiloon.

Erikoisjutut

Sitten olisi vielä vaikka mitä sanottavaa krakletoinnista ja muista erikoisjutusta, mutta jätän ne suosiolla toiseen kertaan. Onhan tässäkin! No, kulutetuista pinnoista voin sanoa, että niiden tekeminen on helppoa. Jos huonekalu on ollut jo alunperin tumma, niin valkoinen vain pintaan ja kuivana hiotaan kulmista. Jos ei ole valmiiksi tumma, niin maalaa kulutettavat kohdat ensin tummalla maalilla ja sitten valkoinen pintaan ja taas samat systeemit. Tai sitten ilman pohjamaalausta ja hioo ihan puulle. Sekin on kaunista.

Kanssabloggaajissa ja lukijoissakin varmasti on paljon innokkaita kotimaalareita. Laittakaahan tekin parhaan jipponne jakoon, itse ainakin otan mieluusti hyviä vinkkejä vastaan!

9 kommenttia leave one →
  1. Pauliina permalink
    helmikuu 28, 2012 10.57

    Hyvä pointteja sinulla! Minä harrastan myös paljon maalausta ja samoilla linjoilla olen sinun kanssasi. Siniseen maalarinteippiin en tosin ole ennen törmännyt. Olen kuitenkin saanut perinteiset aika hyvin irrotettua, kun olen muistanut ottaa ne aika pian maalauksen jälkeen pois.

    Minä maalaan lähes kaikki kalusteet aina Empirellä. Kerran kokeilin Helmeä ja se kuivui aivan liian pikaisesti minun makuuni. Empire antaa maalarille enemmän aikaa viimeistellä pintaa. Minusta Empiren ainut huono puoli on haju eli sen kanssa pitää huolehtia hyvin tuuletuksesta.

  2. helmikuu 28, 2012 13.03

    Tämä olikin kiva juttu. Tuo puupala vinkki oli mulle tarpeen, arvaa olenko liimaillut sanomalehteen huonekalut aiemmin. No en liimaa enää….kiitos. Ja sininen teippikin oli ihan vieras, tosin ei ole ongelmia ollut perinteisen kanssa.

    K-raudassa on varmasti sama laite kuin värisilmässä. Eli mittaa värin näytteestä. Käytimme kyseistä laitetta ja veimme sinne takan kaakelin, jotta oltaisi saatu sama väri takan taakse seinälle (se osa mitä ei pystytty maalaamaan. Ei toiminut, voi olla että syynä oli kiiltävä kaakeli..mutta värisävy oli kyllä ihan eri kuin kaakelissa. Eli tämä laite ei ole ihan pomminvarma.

  3. Kirsikka permalink*
    helmikuu 28, 2012 20.51

    Pauliina, no joo, Empiren haju on aika hurja:). Helmi tosiaan on liukkaampi maali monella tapaa:). Mulla se teippi on tosiaan muutaman kerran jyntänny kiinni ja nyt kammoan sitä:D. Tota sinistä saa ainakin K-Raudasta.

  4. Kirsikka permalink*
    helmikuu 28, 2012 20.56

    Mansardikaton alla, joo, niin on mullakin ollu kerran jos toisenkin huonekalut kiinni sanomalehdessä, kunnes järki sanoi jotain;D.

    Joo, niinhän sä tosta laitteesta taisit Onnenhipunkin blogin kommenteissa mainita. Ne on varmaan aina vähän sellaisia arpapelihommia, että ei tosiaan pomminvarmoja:). Ja voi olla, että se kiilto vaikutti siihen mittaamiseen.

    Mulla on kovasti ne lasikuistin verhot nyt pähkäilyssä sillä pätkätangolla:).

  5. maaliskuu 2, 2012 15.51

    Niinpä, mutta saattaahan se toimiakin suurimmaksi osaksi🙂. En muuten edes muistanut että olin Onnenhipun blogiin asiasta jo avatunut🙂

    Se pätkätanko on ollut ihan tosi hyvä minusta meillä olohuoneessa. Miksei kävisi kuistillekin. Näyttää kivemmalta isolla ikkunasienällä, jos verhot vain sivuilla.

  6. Sanna permalink
    maaliskuu 10, 2012 23.20

    Näistä tapeteista myös pakko kysyä, Ovat aivan ihania. Muistatko mistä ne on hankittu? Varsinkin se missä on perhosia, kukkia ja lintuja niiden perhostaulujen taustalla?

  7. Kirsikka permalink*
    maaliskuu 12, 2012 10.44

    Sanna, se Borås-tapetin Emma ja ostettu Värisilmästä:). Se on kyllä ihana:).

  8. toukokuu 13, 2012 22.33

    Kiitos tästä! Me maalattiin juuri keittiön seiniä ja tuolle siniselle teipille olisi kyllä ollut tarvetta.

  9. Kirsikka permalink*
    toukokuu 17, 2012 10.43

    Huli, joo, toi on tosiaan jännä, ettei sitä tiedetä/tunneta. Itsellekin tuli vasta uutena. Onneks on blogit, niin voi vinkkejä levittää:).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: