Skip to content

Kirppareista ja astioista

tammikuu 11, 2012

Oli siellä kauppa kivasti käynyt meikäläisen kirpparipöydällä. Ja kun omat kamat alkaa loppua, äitini antoi monta kassillista lisää, joten saan vielä jatkaa tätä superhauskaa hommaa ainakin viikon pari. Ja olen nyt yrittänyt niin, että vain vien kamoja, enkä katsele muita pöytiä (ainakaan joka kerta), että ei mene miinukselle tai paremminkin plussalle koko homma. Eli että tavaroita tulee enemmän mukana kotiin kuin saa itse kaapeista myytyä…

Jos näitä peltikulhoja tulee edullisesti vastaan, niin en voi vastustaa. Mutta hinta saa olla tyyliin 50 senttiä tai maksimissaan 2 euroa.

Mutta välillä ottaa tuo kirppishomman muuttuminen ihan tosissaan päähän. Kun minun mielestäni siellä pitäisi myydä itselle alunperinkin tarpeetonta tai tarpeettomaksi käynyttä halvalla ja vastaavasti tehdä itse edullisia löytöjä. Mutta nykyään kaikilla on ne kirppispöydät jotenkin ihan rahastusmeiningillä. Hinnat on ihan tapissaan täysin arvottomastakin tavarasta. Vai maksaako joku jostain ihan huuhaa-kahvikupista (ei Arabia eikä mikään muukaan merkki tai mitenkään laadukas tai edes hieno) 6 euroa? Tai rumasta (joo, oli se nahkaa mutta silti) lompakosta 10 euroa? Tai käytetystä käsirasvasta 2 euroa, tai siis ostaako kukaan ylipäätään käytettyä käsirasvaa?

Ostin työpaikkakirppikseltämme vuosi sitten keväällä työkaverilta Tsaikka-laseja kolmella eurolla kappale. Uskon, että molemmille jäi hyvä mieli: toinen pääsi eroon inhoamistaan laseista ja toinen teki edullisen löydön. Ja näitä näkee monesti ihan törkeän kalliilla, suurin piirtein samalla kuin kaupasta saa uusia.

Minulla on ollut omalla pöydälläni keskihinta tyyliin 1 euro (on toki jotain kalliimpiakin, mutta paljon myös 50 senttiä) ja olen myynyt ”arvoposliiniakin” (Arabia, Pentik) tosi halvalla. Ihan vaan siksi, että minun mielestäni kirppishinnat pitäisi olla kirppishintoja eikä wanhan tawaran liike -hintoja. Tavarat eivät myöskään ole minulle enää tärkeitä, joten voin hyvin luopua niistä halvalla toisen hyödyksi. Ja arvatkaas miten siinä käy? No paikan omistaja tulee tietenkin sillä sekunnilla nappaamaan ne parempaan talteen ja myy varmaan sitten myöhemmin kalliimmalla… Se meikäläisen jalosta periaatteesta, heh.

Mutta on sieltä onneksi saanut asiakkaatkin ostaa edullisesti. Voiko olla suloisempaa, kuin pieni tyttö, joka ostaa juuri syntyvälle (äiti oli kuulemma sairaalassa) pikkuveljelleen 50 sentillä (omista rahoistaan) yöppärin? Eräs nainen sanoi pöydästäni, että ”ainakin sulla on hinnat kohillaan”. No juu on, kun en halua kantaa niitä sieltä takaisin kotiin.

Karhuloista olen riemuinnut täälläkin usein, että löytyipäs halvalla. Viimeksi ostin tälläisen ison Karhulan 8 eurolla ja olin maailman onnellisin monta päivää. Tuollaisen hyvän mielen haluaisin tuottaa oman pöytäni asiakkaille. Näitä isoja Karhuloitahan myydään kirppiksillä parhaimmillaan yli 30 eurolla...

Lautashyllyn tarjottimia tulee kanssa bongailtua kirppiksiltä. Alhaalla oikealla oleva tinainen maksoi 50 senttiä. Ylimpänä on muuten anopilta saatu aito (ja vanha) hopealautanen. Hieno!

Olenko ainut, jota ottaa tuo rahastusmeininki kirppiksillä päähän?

Mainokset
10 kommenttia leave one →
  1. tammikuu 11, 2012 20.54

    Et ole ainut. Löysin tässä pari päivää sitten hauskan blogin, joka on samoilla linjoilla sun kanssa. 🙂 Tsek tis aut: http://paskatkirppisloydot.blogspot.com/

  2. tammikuu 11, 2012 21.02

    Ihania löytöjä olet tehnyt! 🙂

    Siis ne ihan ökyhinnat sieppaa kyllä ihan suuresti. Monesti miettii, että minkä ihmeen takia ostaisin samalla hinnalla käytetyn kun kaupasta saan samaan hintaan uuden, ei mene jakeluun! Kyllä nykyään kirppareilla osataan rahastaa.. Ja eniten ehkä kuitenkin riepoo ne ihmiset, jotka nappaavat pöydästä jonkun esineen ja sitten kun löytävät jostain jotain mielekkäämpää, niin laskevat sen sinun pöydän esineen vain jonnekin, eivätkä siis palauta sitä esinettä/vaatetta oikeaan pöytään.. Sitten joku kerta löydät omia tavaroita ”saa ottaa”-laatikosta. Kokemusta nimittäin on.. Löysin kerran oman toppatakkini tälläisesta laatikosta ja kirppis pöytä oli ollut minulla jo joku 4kk:tta sitten eli tässä oli juurikin käynyt niin.

  3. Kirsikka permalink*
    tammikuu 11, 2012 23.32

    Janet, ai että toi on hyvä!!! Luin se nheti läpi ja kikattaisin täysillä, ellei lapsi nukkuisi oven takana:D. VHS-viritin 40 euroa, heh heh heh. Rikkinäinen ja nappulaton Kimple, 50 senttiä. No ei oo ainakaan hinnalla pilattu…:D

  4. Kirsikka permalink*
    tammikuu 11, 2012 23.33

    Onnenhippuja, joo, vähän kunnioitusta toisten tavaroille ja myyntiponnisteluille. Palautetaan alkuperäiseen pöytään, kiitos.

  5. Anna permalink
    tammikuu 12, 2012 11.25

    Samanlaisia kokemuksia täällä. Kerran syksyllä törmäsin kirpparilla 5 euron hintaiseen peltiseen keksipurkkiin jossa oli vielä vanhat keksinmurut pohjalla! Yöks. 🙂

    Vauvantuoksuiset terkut täältä Jkl:stä!

    -Anna

  6. tammikuu 12, 2012 14.38

    Onhan se hölmöä pyytää liikaa, sillä eikai se tavara sitten mene kaupaksi. Mä näin kerran todella likaisen tiskiharjan hintaan 5e..hahaa ehkei myyjä halunnutkana luopua siitä. Monestihan ihmiset myy tunnetta.

    Mä olen itse ollut myymässä kirppiksellä muutaman kerran ja kyllä niin on että ilmaiseksi tosiaankin pitää tavarat antaa jos niistä haluaa eroon päästä. Olin myymässä uusia tytön kenkiä 50sentin kiskurihintaan niin siitä joku mies yritti vielä tinkaista, että eikö nyt lähtis 20sentillä..ei sitten kyllä lähtenyt 🙂

  7. Kirsikka permalink*
    tammikuu 13, 2012 11.28

    Anna, kaikkea sitä ihmiset tosiaan myy… Jaksamista vauva-arkeen:D! Ja terkkuja kaikille ja varsinkin isoveikalle<3.

  8. Kirsikka permalink*
    tammikuu 13, 2012 11.33

    Mansardikaton alla, joo, ymmärrän kanssa toisaalta sen ”tunteen myymisen”. Tai sen, että ajatellaan että maksoin tästä aikoinaan paljon, joten pyydän siitä nyt paljon… Mutta kun sitä se ostaja ei ”tunne” tai ajattele. Jos joku tavara on niin tunnepitoinen, niin ehkä se pitäis pitää vielä vaan omassa kaapissa:D. Toi tiskiharja on taas jotenkin niin överi… myyjällä ei välttis oo ihan kaikki kotona:D.

    Mutta liika on liikaa tinkimisessäkin, kyllä itse maksaisin ihan kiltisti tuon 50 senttiä:D. Onneks et tingannu! Ihan oikein sille kitupiikille;D.

  9. Kauhukoplanäiti permalink
    tammikuu 21, 2012 8.14

    No eihän se ole tyhmä ku pyytää vaan se joka maksaa.. Mutta joo kyllä kirpparilla osataan rahastaa! Mulla on ollut nyt kirppispaikka 3kk ja noin 300€ oon joka kuukausi tienannut enkä mielestäni pyydä kamoita ku euron tai kaks, enkä myöskään maksa ite sen enempää ainakaan vaatteista. Ja voi sitä onnea ku löydät jotain ihanaa muutamalla sentillä 🙂

  10. Kirsikka permalink*
    tammikuu 23, 2012 20.50

    Ihanan Kauhukoplan äiti:). Juu, ei se pyytäjä tietty tyhmä ole, vaan maksaja, mutta ärsyttää kiertää kirppiksiä nykyään, kun tuntuu, ettei sieltä enää löydä mitään:D. Kierrettiin just Seinäjoen kaikki kirppikset ja mitään ei jääny käteen. Ihan älyttömiä hintoja, argh. Vaatteet on kyllä ihan järkevissä hinnoissa, se täytyy myöntää:).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: