Skip to content

Elämäni sisustukset, osa 4

marraskuu 29, 2011

Mummi on tänään yökylässä ja hoitaa pikkuisen nukuttamisen (pikkuprinsessa ei kyllä todellakaan aio nukkua…), joten äitille jää aika vähän bloggailla. Jatkanpa nyt, kun aikaa kerrankin on, tätä sisustuksellista elämänkertaani.

Ostimme siis Miehen kanssa vanhan torpan (rv 1752), joka oli hyvin ainutlaatuinen kohde – ja aivan ihana. Rakastimme sitä taloa. Ostaessamme sen se oli nätistikin sanottuna hurjassa kunnossa, esimerkiksi suihkuun suostuin menemään vain tossut jalassa. Siellä ei oltu tehty remonttia käsittääkseni sitten 1970-luvun ja siltä se kieltämättä näyttikin.

Oikein hirvittää, miten edelliset omistajat pystyivät täällä käymään suihkussa...

Meille tyypilliseen tapaan mitä enemmän hommaa, sen parempi. Ensimmäisenä iltana uudessa kodissamme Mies oli jo purkanut olohuoneen pinkopahvit ja siitä se 1,5-vuotinen urakka sitten lähti. Ei se mitään helppoa ja kivaa aina ollut, mutta palkitsevaa.

Mies purki innokkaana olohuoneen jo ensimmäisenä iltana.

Mutta jos siihen sisustukseen mennään, niin olin ensimmäisen ison kokonaisuuden (eli että paljon voi tehdä uudelleen, ei siis pelkästään valita uutta sohvaa ja verhoja) edessä ja jälkeen päin voi sanoa, että paljon tekisin toisinkin. Mutta jostain se on aloitettava ja sisustussilmää harjoitettava. Mutta vaikka tekisin jotain toisin, niin kyllä minä mielestäni myös onnistuin monessa kohtaa, ja niistä olen edelleen ihan ylpeä. Ja kyllähän se talo valtavasti sai kehuja.

Olohuoneen sävytin silloisen sohvamme mukaan sellaiseksi cappuccinon väriseksi. Se on yksi niistä asioista, jonka tekisin toisin. Niin hallitseva väri seinässä vaikeutti sitten tulevaisuudessa esimerkiksi kalustehankintoja. Tai sanotaanko näin, että muun muassa nykyinen sohvamme on ruskea johtuen tuosta seinän väristä… Yhdistin ruskeaan seinään alun perin hyvin voimakaskuvioisen tapetin, mutta kun tämä valkoinen kauteni (jolle ei loppua näy) alkoi, vaihdatin sen Miehellä sellaiseen ihanaan vaaleaan mummolatapettiin. Siitä taas olen edelleen ylpeä, se oli ihana.

Ruskea olohuone oli alkuun kovin tunnelmallinen, mutta pidemmän päälle kaipasin mahdollisuutta värin vaihtoon, mikä taas on valkoisen sisustuksen etuja.

Makuuhuoneeseen hain kartanotunnelmaa valitsemalla seinään vaaleankeltaisen sävyn. Se oli kaunis, mutta ehken enää keltaista laittaisi. Pieni työhuone oli varmaankin haastavin sisustettava. Suunnittelin sen alunperin turkoosiksi (Huomaatteko, värejäkin on tullut käytettyä?). Mutta koska en löytänyt siihen täsmälleen etsimääni tapettia, päädyin kompromissiin: turkoosit seinät maalilla ja yksi tapettiseinä. Tämä oli niitä ei-niin-hyviä ratkaisuja. Ja tästä opin tärkeimmän opetukseni sisustukseen liittyen: älä koskaan tee kompromisseja. Odota, odota, odota ja etsi, etsi, etsi. Se turkoosi siis meni myöhemmin uusiksi mudanruskeaksi ja huoneesta tuli Miehen huone.

Alkuperäinen keittiö oli niin järkyttävä, että melkein mielellään söi valmisruokaa...

Keittiön tiiliseinä herätti paljon ihastusta - muissakin kuin minussa. Mies ilmoitti tosin, ettei aioi muurata vastaavaa toista kertaa...

Keittiö taas oli menestys. No joo, enää en ehkä laittaisi tummaa puuta olevia kaapinovia, mutta se oli sitä aikaa, ne olivat muodissa. Ja varsinkin keittiön tapetti ja tiskialtaan yläpuolella oleva tiiliseinä olivat valintoja, jotka tekisin uudelleen. Kylppäristä tuli myöskin upea. Graniitinharmaat kivilaatat olivat aikas mahtavat. Toki nyt valitsisin vaaleat sävyt, mutta upea se oli yhtä kaikki. Samoin pikkuvessa oli mielestäni kaikessa valkoisuudessaan todella suloinen.

Siihen aikaan tummat kylppärit olivat pop.

Talossa oli lautalattiat jotka hioimme ja maalasimme valkoisiksi. Se oli ratkaisu, josta olen ehkä kaikkein ylpein. Valkoiset lautalattiat olivat aivan ihanat. Samoin talon ulkovärin vaihto oranssinpunaisesta punamullasta tummanruskeaan oli muutos, jonka tekisin uudelleen. Ja paljon muutakin pienenpää.

Miksi sitten luovuimme talosta, jota olimme laittaneet niin rakkaudella? No, sijainti oli varmasti suurin asia, halusimme todella tänne maaseudulle. Neliötkin alkoivat loppua kesken, varsinkin kun pikkuista jo varovasti suunnittelimme (eikä ole mitenkään pahitteeksi vauvan kanssa, että talossa on kodinhoitohuone jne.). Ja olimmehan ihan tietoisesti ostaneet talon sillä ajatuksella, että loppuelämämme talo se ei vielä ole. Viidestä vuodesta alunperin puhuimme ja 4,5 vuotta siinä asuimme. Haikea siitä oli luopua, mutta nyt sillä on ihanat uudet asukkaat.

Mutta olipahan tuo projekti hyvä koulu tähän alle. Kun lähtee suunnittelemaan uuden ja siinä kohtaa vielä rakentamattoman talon sisustusta, on hyvä tietää yhtä ja toista. Ja varsinkin ne asiat, joista ei todellakaan pidä.

Elämäni sisustukset, osa 1
Elämäni sisustukset, osa 2
Elämäni sisustukset, osa 3

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: