Skip to content

Lisää kukkajuttuja

maaliskuu 19, 2011

Noin. Nyt on kevät virallisesti avattu. Tuolla kodarissa odottaa helmililjat, että joku laittaisi ne ruukkuihin. Vaikka ulkona on kyllä kaikkea muuta kuin kevät, lunta tai paremminkin räntää tulee niin, että melkein itkettää. Ääh. Maaliskuun loppu häämöttää, eikö tässä vaiheessa normaalisti voi jo odotella ensimmäisiä urheita kukkia lumimättäiden seasta?

Mutta nyt sitä täydennystä tuohon eiliseen puutarhaunelmointiin, eli niitä juttuja, joita tämä WordPress hävitti.

Torpassa meillä oli idänunikkoja ja tykkäsin niistä kovasti, mutta väristä en. Olivat siis niitä perinteisiä oranssinpunaisia. Nyt huomasin, että niitä saattaisi saada vaaleanpunaisena, joten niitä meille kiitos! Ruusubegoniat ovat niin mummonkukkia, ettei mitkään. Pionit ovat lempikukkiani, niitä tulee PALJON. Voiko olla kauniimpaa kuin hennon vaaleanpunainen tai valkoinen pioni?

Lumipalloheisi on minulle täysin uusi tuttavuus. Meillähän piha on aikas iso, joten kukkien ohella täytyy kyllä valita pensaitakin. Ruusuja en ole juurikaan vielä harrastanut, mitä nyt sellaisia ruukkuun istutettavia. Mutta jotain (helppoja) ruusuja haluan nyt täällä kokeilla. Tornionlaaksonruusu on upea, mutta netistä olin lukevinani, että ei pärjäisi täällä etelessä. Mutta juhannusruusut pärjäävät ainakin.

Humalaa ajattelin koristamaan ulkorakennuksia ja aitoja. Torpassa humalaa ehdin jo kokeilla kesäterassin seinämällä ja upeastihan se kasvoi. Ja kuten Emäntäkin tuossa aiemman postauksen kommentissa totesi, varovainen melkein saa olla, niin kovin humala kasvaa. Mutta sopii siksi hyvin näin kärsimättömälle.

Kanadanvuokko on kanssa täysin uusi tuttavuus minulle. Netin mukaan on kova leviämään, että täytyy nyt katsoa, uskallanko sitä laittaa. Mutta olisi varmasti hyvä peitekasvi isolle pihalle. Terijoensalavaa olen suunnitellut tien viereen, eli puukuja olisi tulossa. Ja syy puuvalintaan on taas nopea kasvu. Mitään koivu- tai tammikujaa en missään tapauksessa jaksa odottaa, vaikka sellainen kaikkein upein olisikin. Terijoensalavaa ei meidän pihallamme ole ennen ollut, vaikka joka toisella suomalaisella pihallahan niitä kasvaa.

Kivaa lauantai-iltaa kaikille!

Mainokset
7 kommenttia leave one →
  1. maaliskuu 19, 2011 20.52

    Mä ostin kans ensimmäistä kertaa helmililjoja pari viikkoa sitten ja aika huono viherpeukalo taidan olla, kun toiset ovat ihan nuopallaan jo nyt 😀 Ihania puutarhaunelmia sulla! Tuun seuraamaan mielenkiinnolla teidän kodin valmistumista – kaikista sun postauksista jotenkin huokuu sellainen upea ja rohkea tyyli! Tiedä sitten, osaanko ”lukea” sua oikein 🙂

  2. maaliskuu 19, 2011 21.35

    Meillä on myös äidin luona 40 terijoen salavaa kasvavamassa, joskos niistä 10 selviäisi meidän tietä reunustamaan.

    Mietin muuten humalaa myös katokseksi. Eli jos rakentaisi sellaisen kehikon ja siihen humalan, niin heinökuuhun mennessä olisi jo pikkusateen pitävä katto. Ehkä. En ole oikein innostunut niistä sellaisista muovisista katoksista joita usein näklee, mutta jonkinlainen katoshan on oltava jos meinaa pehmusteita tuolienpäällä pitää…

  3. Kirsikka permalink*
    maaliskuu 20, 2011 11.53

    Oi kiitos Jane! Vai nuupahti ne helmililjat…:D Sitä se välillä on, kun ei ole viherpeukaluus tullut syntymälahjana (tai äiti ei ole opettanut pienestä pitäen:). Olen niin katkera ihmisille, jotka saavat tällaiset opit kotoaan, tiedätkö, puutarhan pidon, kukkien hoidon, sienten tuntemus… Itse koitat sitten lukea kovasti kirjoista puutarhanpitoa ja kulkea sienimetsässä kirja kädessä, mutta eihän se ole sama kuin perimätieto:D. Helmilijat muuten nuupahtaa helposti, kun ne vaihdetaan toiseen ruukkuun, mutta nousevat siitä kyllä tyyliin viidessä päivässä. Vettä ei varmaan kannata antaa ihan hirveän paljoa, sipulikukkia kun ovat. Mutta neuvokaa muut, jos teillä on enemmän tietoa:) Mä en oo mikään supervirherpeukalo:).

  4. Kirsikka permalink*
    maaliskuu 20, 2011 11.58

    Emäntä, varaapa meille sitten toiset 10 salavaa:).

    Kuule, olen kanssa tuolaista kehikkohommelia suunnitellut, pergola kai ”virallisesti”, eli taas on samat systeemit kehissä:).

  5. äippä permalink
    maaliskuu 20, 2011 17.44

    Hmm…sikäli kun muistan, joku taisi olla aika katkera, kun piti mennä kasvimaalle kitkemään tai perata marjoja pakkaseen.. vai muistankohan väärin:D

  6. Kirsikka permalink*
    maaliskuu 20, 2011 18.05

    Hahaa äippä, totuus tulee lasten ja äidin suusta, niinhän se sanonta menee:). Lähinnä katkeruutta aiheuttaa se, ettei asiat vaan ole automaattisesti omassa päässä:). Että pitää lukea ja opiskella, maailman tylsintä! Vaikken kyllä sun sienivinkkeihin metsässä ehkä luottais ilman kirjaa;D.

  7. Kirsikka permalink*
    maaliskuu 20, 2011 18.49

    Äippäliini, nyt on kuvia vierashuoneesta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: