Skip to content

Kattauksista

syyskuu 19, 2010

Meillä näköjään alkoi jouluvalmistelut, vaikkei ole edes tietoa, missä tulevan joulun vietämme. Toivottavasti jo Villa Ainalassa, mutta saas nähdä. En nyt tosissaan mitään jouluhössötystä aloittanut (vielä), keitin vaan eilen sitä luumumarmeladia, jota käytän sitten torttuihin. Ja tänään ajattelin istuttaa hyasintit, niin ehtivät varmasti jouluksi. Viimeksi ne kukkivat minulla uuden vuoden aattona, heh.

Mutta siis, tuosta joulusta tuli mieleen koristelu ja siitä kattaminen. Olen innokas kattaja, tarkoittaen, että yritän aina laittaa pöydän mahdollisimman hienoksi. Nautin siitä suunnattomasti. Kaivoin konettani ja löysin kivoja kattauskuvia, jotka kerään nyt tähän.

Tässä eräiden elojuhliemme kattauksessa hyödynsin kruunutilliä.

Kattaus kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi, niin säästyy viime hetken kattauspaniikilta. Luonnonantimet, kuten oksat, varvut ja kukat, tietenkin pitää sujauttaa paikoilleen vasta vähän ennen juhlien alkua. Jos taloudessa on yksi pöytä, kuten meillä nykyisessä huushollissa vielä, ja sitä pitäisi pystyä käyttämään myös silloin edellisenä päivänä, niin kattauskoristelut voi näpertää ja lautaset ja asetit koota valmiiksi jollekin sivupöydälle, josta ne saa nopeasti nostettua esiin ennen h-hetkeä. Ainakin itse suunnittelen suurempia ja moni ruokalajisia juhlia varten esimerkiksi tarjoiluastiat etukäteen. Tuota tuohon ja sitä tähän. Eipä iske kulhopula sitten viime hetkellä.

Kaunis kattaus syntyy pienillä jutuilla.

Pyysimme, ja saimmekin, häälahjaksi Villeroy & Bochin Country Heritage -astiaston. Olen edelleen niin tyytyväinen valintaani. Astiasto on kaunis ja ihanan maalaismainen. Valkoinen astiasto on myös helppo kattamisen kannalta. Siihen sopii mikä väri tahansa ja värejä vaihtelemalla saa eri tunnelmia, riippuen mikä juhla ja vuodenaika on kyseessä. Värillinen tai värikäs astiasto on siinä haastavampi.

Kanelitanko on kaunistakin kauniimpi joulukattauksessa. Ripustin niitä myös joulukuuseen.

Toinen häälahjatoiveemme oli Chippendale-pöytähopeat. Kuvassa näkyykin hopeahaarukka. Pöytähopeita käytämme tietenkin harvoin, mutta useita kertoja vuodessa kuitenkin. Aina, kun on vieraita illallisella ja aika usein, jos katamme oikein hienosti lauantai- tai sunnuntai-illan illallisen ihan vain meille kahdellekin. Hopeat tuovat todella juhlavan tunnelman pöytään. Hopeat tulee pestä käsin ja niitä pitää kiillotella aika ajoin. Kannattaa ehdottomasti käyttää kultasepänliikkeistä saatavia oikeita kiillostusaineita (eivät maksa montaa euroa) ja unohtaa kaikki hahmastahnat ja muut ihmeelliset kiillotuskikat. Niistä ei hopea tykkää. Mutta se, mistä hopea tykkää, on käyttö. Eli mitä useammin käyttää, sen vähemmän tummuu. Se käsin pesu on vaan niin…

Viime vuonna katoin pikkujoulupöydän oikein perinteiseksi joulutähtineen kaikkineen.

Turha on kai mainita, että kaikkiin kattauksiin vuodenajasta riippumatta kuuluvat kynttilät. Käytän siis kynttilöitä myös kesällä. Harrastan joskus pöytäliinoja, tosin aika harvoin. Yhtään kuvaa en pöytäliinallisista kattauksista löytänyt. Ulkopöydille olen ommellut tyylikkäät pellavaliinat ja sisäruokapöytään on jouluun sopiva kullankeltainen liina. Mutta muuten taitaa sisäpöytä olla aina paljaaltaan. Uuteen taloon aion kyllä hommata lasikuistille useitakin erilaisia pöytäliinoja eri tunnelmia varten.

Joulunaikaan ja syksyyn kuuluu tunnelmalliset, höryävän kuumat juomat.

Katelautaset ja erilaiset tarjottimet ovat myös kovasti kauniita ja näyttäviä. Kun on vieraita, katan alkujuomat lähes aina tarjottimelle ja usein myös koristelen juomat. Erittäin helppo tapa koristella juomia on marjoja tai hedelmänpaloja sisältävät jääpalat. Hauska yksityiskohta on erilaiset lasit. Olen kerännyt kirppiksilta ja wanhan tavaran liikkeistä melkoisen edustuston erilaisia kirkkaita laseja ja jokainen saa valita, mistä lasista tahtoo alkumaljansa juoda. Laseihin olen panostanut ylipäätään. Niitä löytyy kaapista jokaiselle juomalle oikeaoppisesti omansa ja aika monta sarjaa. Miehellä meinaa välillä mennä hermot meikäläisen lasimäärään, mutta uudessa keittiössä riittää tilaa sitten niillekin.

Tässä jääpalan sisään on jäädytetty punaherukoita. Myös sekoitustikkuna toimivat raparperitikut on jäädytetty.

Kranssien teossa en ole vielä kunnostautunut, vaikka haaveissa on kyllä. Vasta yhden kranssin olen saanut aikaiseksi ja se oli viime pääsiäisenä. Mutta niitä aion hyödyntää jatkossa enemmän.

Kranssi kruunaa ruokapöydän.

Ruokia koristelen tietenkin myös. Yrtit, kukat ja mausteet ovat ahkerassa käytössä tässä tarkoituksessa. Ja tarjoiluastioita löytyy aikamoinen arsenaali. Voi voi, näitä kuvia kun katselee, ei malta millään odottaa, että a) ensinnäkin joulu tulisi pian ja b) uusi talo ja varsinkin se lasikuisti valmistuisi.

Tunnelmallista sunnuntaita! Minä hippasin nyt sipulikeiton keittoon.

Mainokset
2 kommenttia leave one →
  1. Äippä permalink
    syyskuu 20, 2010 8.31

    Huikeita kuvia!

  2. Kirsikka permalink*
    syyskuu 20, 2010 20.50

    Kiitos ihanainen äippä! Varmistit juuri kutsun seuraaville illallisille:).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: