Omaa aikaa ja kuvia askarteluhuoneesta

Heräsin tuossa muutama päivä sitten siihen, että minulla ei ole ollut omaa aikaa tämän vuoden puolella vielä kertaakaan. Tyttö ei enää nuku niitä monsteripäiväunia mitä syksyllä, joten päivät menee totaalisen tiiviisti hänen kanssaan leikkien ja puuhaten, illat ja viikonloput tietenkin koko perheen kanssa hääräten (ja kotitöissä…). En edes muista, että koska olen viimeksi ollut yksin (kotona – kaupassakäyntejä ja vastaavia ei lasketa). Tai muistanpas, silloin kun Mies oli Tytön kanssa jouluostoksilla. Sitä vapauden tunnetta!

No nyt muu perhe lähti evakkoon, että äiti saa muutaman tunnin omaa aikaa. Luksus! Ajatelkaa, join aamukahvini ilman yhtään keskeytystä. Normaalisti syötän toisella kädelle puuroa Tytölle ja koitan samalla estää häntä repimästä lehteä ihan silpuksi ja nostan ikuisesti putoavia tavaroita ja siirtelen Tyttöä pahanteosta syömästä kaikkia johtoja ja… Siis aamukahvi ja lehti ihan yksin! Meni siinä varmaan tunti nautiskellessa.

Ja mitähän muuta se äiti sillä omalla ajallaan tekee? No, ensin laitoin jazzin raikaamaan täysille (ja tein pakolliset siivoukset, että täällä viitsii olla), sitten tietenkin kamera kainaloon ja kuvaamaan. Nyt olisi vihdoin esittelyvuorossa tämä ikioma valtakuntani (Miehellä on pysyvä porttikielto tähän huoneeseen, kun häneltä pakkaa lainatut tavarat jäämään sille tielleen) eli askarteluhuone.

Napit on visusti tallessa omassa laatikossaan.

Kirjoituslipasto on löytö huutokaupasta. Se oli alunperin ruskea, maalasin sen vitivalkoiseksi. Siinä syntyvät kaikki pikkunäpertelyt ja se on täynnä kaikkea mahdollista askartelutilpehööriä.

Ompelukoneet ovat ahkerassa käytössä aina kun aikaa on. Ne ovat alunperin äitini, jolta ne sain (ensin muka lainaksi, mutta lainasta muodostui onneksi pysyvä). Äidit ovat ihania!

Tämä on maalaus- ja värkkäyspöytä. Minulla on täällä kolme näitä pikkupöytiä, että saan liikuteltua niitä kätevästi sen mukaan, mitä milloinkin teen.

Ovensuussa on pieni korilipasto, jossa on ompelutarvikkeita. Kukka on lahja Mieheltä vuosien takaa. Tapetti on niin suloinen!

Viimeinen varastohylly on omistettu maalaustarvikkeille ja maaleille. Niillä on todellakin käyttöä! Esimerkiksi noin 15 minuuutin päästä seuraavan kerran. Siinä sivussa on nojallaan tulevia projekteja, mm. vanha ikkuna, josta tulee valokuvien kera taulu sekä kultainen peili, josta tulee valkoinen.

Huone on vielä hieman kesken. Tuossa maalihyllyn oikealla puolella näkyykin se keskeneräinen osuus. Täältä menee kaikki mahdolliset putket ja systeemit huoneen alapuolella olevaan tekniseen tilaan tuossa kuvassa näkyvän kotelon sisällä. Kotelo on vielä tapetoimatta, minkä vuoksi huoneesta puuttuu puolet listoista. Mutta se ei menoa haittaa, nyt lähden sinne maalauspuuhiin! Minkähän näistä miljoonista projekteista ottaisin työn alle…? Ehkä Tytön kirjahyllyn, jonka sain äidiltäni, se pitäisi maalata.

Mitä te muuten teette kallisarvoisella omalla ajallanne?

Vuosipäivä!

Tenttasin aamulla Mieheltä, että tietääkö hän mikä päivä tänään on. ”Torstai…?” Joo, joo, on torstai, mutta mikä päivä? Raukka luuli unohtaneensa jonkun tärkeän (parisuhteeseen liittyvän) päivän (vaikka ennemmin se taidan olla minä, joka ne unohtaa), kunnes päästin hänet piinasta. Tänään on vuosipäivä raksaamisen aloittamisesta!

Toki paljon tehtiin valmisteluja ennen tuota päivää, kuten sellainen pikkujuttu kuin tontin etsiminen, valinta ja osto. Ja sellainen toinen pikkujuttu, kuin itse talon suunnittelu ja tilaaminen. Ja siihen päälle kaikki luvat, laina, piirustukset jne jne jne. Mutta se ensimmäinen kerta, kun ”kirves tontilla heilahti”, oli 16.6.2010. Ja missä ollaan nyt?

Eteisestä aukeaa avara näkymä saliin ja lasikuistille. Aurinkoisena päivänä tila kylpee valossa.

Olemme asuneet Villa Ainalassa jo yli puoli vuotta (!), muuttohan oli marras-joulukuun vaihteessa 2010. Olemme viettäneet täällä ensimmäisen joulumme, joka olikin tosi tärkeä.

Sali, joka on keskellä taloamme, on vielä hyvinkin sisustamatta. Siellä ovat nuo nojatuolit ja pöytä, siinäpä se melkein sitten on.

Sisätyöt ovat valmiit, tai ainakin lähes. Muutama lista puuttuu, sillä hirsitaloon ei voi ihan kaikkea hetimiten laittaakaan. Pari kolme vuotta pitää odottaa suurimmat painumiset, ennen kuin voi loputkin viimeistelylistat asentaa. Piipuista puuttuvat pellitykset, pari sisäovea näyttää nojailevan salin seinään (liekö siinä niiden lopullinen sijoituspaikka?), vierashuoneesta puuttuu se sisäikkuna ja sauna on tekemättä. Eli aikas vähän puuttuu mitään, 95 % on tehtynä.

Villa Ainalan erikoisuus on käytävättömyys. Eli huoneisiin kuljetaan edellisen läpi, kartanotyyliin. Salista avautuu esimerkiksi suora putki kirjaston ja makuuhuoneen läpi spahan.

Silti minulla on tuolla ’Valmiit huoneet’ -kategoriassa vasta yksi valmis huone, sillä valmiissa huoneessa pitää sisustuskin olla valmis. Ja siitä ollaan vielä kaukana. Kalusteita puuttuu vielä, suurimpana salin kalusteet, uusi ruokapöytä lasikuistille ja liinavaatekaappi makkariin. Ja ennen näitä on hankala sijoitella verhoja ja tauluja, mikä taas johtaa siihen, että sisustus ei ole lähelläkään valmista… Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Ja onhan tuolla osa huoneista kuvattuna ’Puolivalmiissa huoneissa’.

Toisella puolella on aamiaishuone (josta käynti myös terassille) ja tv-huone sekä käynti keittiöön ja sitä kautta kodariin ja askikseen.

Ulkopuolella onkin sitten hommat vielä erittäin kesken. Talo on kyllä jo maalattu, mutta muuten olemme vielä aika alkutekijöissään. Piha odottaa vielä aika monta kuormaa täytemaata, sillä nostamme pihan tasoa huimasti. Tosin olemme sentään saaneet maata jo suht paljon, eli ehkä puolet pihasta alkaa jo olla oikeassa korossaan. Ensi viikonloppuna pitäisi tulla maata ja paljon, josko sitten olisi piha täytetty. Autotallielementit saapuvat heinäkuun puolivälissä, pihalato jo saapuikin. Muut piharakennukset (kasvihuone, kesäkeittiö…) saavat mahdollisesti jäädä ensi kesään. Ja muutenkin osa pihanlaitosta jää väkisinkin tuleville vuosille. Toiveena on sentään se nurmikko tänä kesänä ja ainakin puutarhan puut ja pensaat, tai osa niistä.

Mutta että vuodessa tässä pisteessä, ja iso osa työstä tehty ihan ite. Ei kait sitä voi olla muuta kuin tyytyväinen – itseensä ja Mieheensä.

Kuvia keittiöstä

Sain kuin sainkin keittiön järjestettyä ja kuvattua sunnuntaina. Vieläkään en voi laittaa sitä kategoriaan ’Valmiit huoneet’, mutta voisin perustaa nyt ’Lähes valmiit huoneet’ -kategorian tätä varten. Jep jep, mutta ymmärsitte varmaan pointin. Eli melkein on valmista, muttei ihan. Lähdetäänkö kierrokselle?

Tässä on köökki kuvattuna äärimmäisestä nurkasta. Kuten näkyy, huone on aikas iso, talon suurin huone.

Vasemmalla seinustalla on jääkaappi-pakastin-viinikaappiyhdistelmä ja kolme korkeaa kaappia. Valkoinen pakastin oli tarkoitus sijoittaa kodariin tai jonnekin muualle, mutta tuohon se taitaa jäädä. Muualla ei ole tilaa.

Sain vihdoin ja viimein kääräistyä tähän lattialle ihanan räsymattoni, mutta se ei ehtinyt vielä kuviin.

Keittiöni on oikein runsas ja näkyvillä ja tasoilla on paljon tavaraa. Tykkään, että keittiö saa olla sen näköinen, että siellä tehdään paljon ruokaa. Turha niitä kaikkia vermeitä on kaappeihin piilottaa, kun niitä kuitenkin lähes päivittäin tarvitsee. Kodikas minusta, jonkun mielestä varmasti liian täynnä.

Tässä keittiö vielä toisesta suunnasta katsottuna.

Nurkan takana pilkottaa suurin syy siihen, miksi keittiö on vielä 'lähes valmis'. Eli tuo haaveilunurkkaus on vielä kesken. Sinne tulee pieni puuhella ja tuoli, ehkä jotain muutakin. Ja siellä on vielä kaiken näköistä ylimääräistä tavaraa.

Sellainen! En tiedä, koska saan tänne kuvat täysin valmiista keittiöstä, saattaa mennä jopa syksyyn, mutta kyllä tämäkin välttää oikein hyvin.

Työpöytä kirjastossa

Ymmärrän, jos teitä alkaa jo tämä hehkutukseni työpöydästä kyllästyttää. Mutta kun se taas on niitä asioita, mitä on kovasti kaivannut, ja nyt vihdoin sen sain. Jos vielä oli epäselvää, niin harrastan tuota valokuvausta ja esimerkiksi kuvien käsittely työpöydän ääressä ihan oikean hiiren kanssa on huomattavasti helpompaa, kuin sohvannurkassa. Ja muutenkin, onhan tämä nyt luksus! Oma työpöytä, jonka laatikoihin saa omia asioita. Teippirullalla ja rei’ittäjälläkin on omat paikkansa.

Ikioma työpöytä on ihana asia.

Sitten kun joku vielä laittaisi listat tänne kirjastoon. Ja ei, en vaadi Miestä tekemään yhtään enempää, hän tekee jo liikaakin. Nuo sanat olivat ihan suora lainaus hänen suustaan. Tarkoitan vaan sitä, että tämä huone ei ole vielä valmis. Eikä kalustuskaan. Tilasin tuohon työpöydän viereen netistä söpön avokirjahyllyn, johon saa sitten kameravehkeitä ja kansioita sun muita. Ja toiselle puolelle olisi hakusessa joku senkinhenkinen, jonka päälle sitten tulisi tulostin. Sitten olisi kirjasto valmis. Ai niin, ja työtuoli pitää vielä ostaa. Tuo kuvassa näkyvä on lainassa ruokapöydältä.

Jossain meillä on kaksi sellaista mustaa työtuolia... Mutta missä? Niiden täytyy olla ulkovarastossa eli pressuvarastossa, joten kunnosta ei voi mennä takuuseen. Toinen tulee askarteluhuoneeseen, mutta toisen voisi sijoittaa tänne.

Viimeinen silaus tehdään tietenkin kukilla.

Sali aurinkokylvyssä

En ole vielä juuri julkaissut kuvia tästä meidän salistamme. Siihen on syynsäkin kyllä, eli sekä sali että lasikuisti ovat olleet viime kuukaudet listojen maalaushuoneita ja muutenkin täynnä kompuraa ja vaikka sun mitä remonttivehjettä. Ei kovin kuvauksellista, ei.

Mutta nyt lasikuisti on vapautunut ikeestään ja siellä voi taas olla. Jipii! Sisustuksellisestä nämä molemmat tilat ovat aivan kesken, huonekalut on vain kannettu sisään ja ruokapöytäkin menee vielä vaihtoon. Mutta otinpahan nyt muutaman kuvan, kun huoneet kylpivät aivan mielettömässä auringonpaisteessa keskiviikkona töistä tullessa.

Auringonpaiste huoneessa oli aivan huikea, kuvaan se ei aivan sellaisenaan tarttunut.

Näitä tuoleja ostimme neljä, mutta yksi on kirjastossa. Se kannetaan tänne saliin sitten, kun vierasmäärä sitä vaatii, muulloin mennään kolmella. Näin sali ei tule liian tukkoon ja säästimmepä myös yhden nojatuolin hinnan tällä.

Söimme eilen illallisen lasikuistilla pitkästä aikaa. Viimeksi siellä on ruokailtu varmaankin tammikuussa.

Löysimme Kruunukalusteesta hienon pöydän tuonne lasikuistille, ja hintakin oli järkevä. Sellaisia 10 hengen pöytiä ei muutenkaan ole mitenkään runsaasti tarjolla ja tämä tosiaan oli vielä tarjouksessa. Mutta vielä on harkintamyssyssä, kun rahareikiä on tässä kalustamisvaiheessa muitakin (ja kiireisempiä). Eli tuleekohan vastaavaa hienoa pöytää edullisesti vastaan vielä esimerkiksi syksyllä tai ensi keväänä? Vai löydäänkö rahat (tai luottokortti) pöytään nyt heti? Ääh.

Ihanaa viikonloppua kaikille näiden auringonsäteiden myötä!